Ajankohtaiskatsaus: Euroopan ja Yhdysvaltain historiallinen suhde herkässä tilassa
Yhdysvaltain ja Iranin sodan mahdollinen loppuminen ja esimerkiksi Hormuzinsalmen tilanteen ratkeaminen voivat kääntää presidentti Donald Trumpin katseen kohti Eurooppaa. Ennen käynnissä olevan konfliktin alkamista Trumpilla oli kova kiire saada sota Ukrainassa päätökseen, painostaa Tanskaa Grönlannista sekä viestiä yleisölleen Yhdysvalloissa Euroopan ravistelemisesta erilaisilla tullimaksuilla sekä esimerkiksi eurooppalaisten NATO-kumppanien panostuksista liittouman yhteisiin kuluihin ja toimintaan. Lisäksi teknologinen kilpailu kiristyy ja toiminnassa on nähtävissä jo jonkinlaisen protektionismin merkkejä. Tähän kilpailuun liittyen Euroopan komissio julkaisi 3. kesäkuuta valtavan teknologisen suvereniteetin paketin.
Kesän huippukokouksista (G7 ja NATO) voikin jälleen nousta esiin yllätyksiä, riippuen millä mielellä presidentti niihin saapuu. Jatkuuko Euroopan ja NATO:n painostaminen vai tapahtuuko huippukokouksissa perinteisesti läheisten liittolaisten suhteissa liennytystä, jää nähtäväksi.
Euroopan ja Yhdysvaltain perinteisesti läheinen suhde on ollut koetuksella jo useamman vuoden ajan erilaisista syistä johtuen. Taloudessa Trump on pyrkinyt viestimään kotiyleisölleen, että Euroopan käydessä Yhdysvaltain kanssa kauppaa, on Yhdysvallat se, jonka tulee hyötyä enemmän. Tätä hän on pyrkinyt demonstroimaan esimerkiksi asettamalla erilaisille Yhdysvaltoihin vietäville tuotteille hyvinkin korkeita tullimaksuja. Päätös, jota ei Euroopassa luonnollisesti arvostettu ja josta EU-johtajat ovatkin neuvotelleet Trumpin hallinnon kanssa jo pitkään. Naton kontekstissa Trump on jo vuosia painostanut liittolaismaita käyttämään enemmän resursseja liittouman tukemiseksi ja sitoutumaan sen toimintaan käytännöllisemmin. Tavoite puolustusmenojen suhteesta bruttokansantuotteeseen oli vuosia kaksi prosenttia, ja nyt Trumpin osittain aiheellisenkin painostuksen myötä se on nousemassa jopa viiteen prosenttiin bkt:sta. Trumpilla on tässä asiassa usein kovastakin kielenkäytöstä huolimatta aihettakin kritiikilleen. Liittoumassa on jo vuosia ollut maita, jotka pääsevät puolustusmenoissaan hädin tuskin yli prosenttiin bruttokansantuotteesta, eli puheet vapaamatkustajista eivät ole tässä mielessä täysin perättömiä.
Vaikeutuneen kaupankäynnin ja puolustusyhteistyön, sekä koventuneen diplomatian lisäksi Euroopassa on herätty ajatukseen, että historiallinen suhde perinteisesti vahvimpaan liittolaiseemme ei ole tasapainoinen myöskään teknologiassa. Ongelmat transatlanttisessa suhteessa ovat johtaneet Euroopassa kasvaneeseen keskusteluun erityisesti EU:n suvereniteetista, strategisesta autonomiasta sekä kilpailukyvystä. Arvaamattomien kuluneiden vuosien aikana EU onkin julkaissut erilaisia toimia ja lainsäädäntöä tähdäten EU:n suvereniteettiin ja kilpailukyvyn kasvattamiseen ilman perinteistä liittolaista.
EU:n teknologinen suvereniteetti
Erityisesti Venäjän sota Ukrainassa käynnisti Euroopassa toimia, joilla EU on pyrkinyt pääsemään irti haitallisista riippuvuuksista autoritäärisiin ja arvaamattomiin maihin esimerkiksi energiassa. Venäjän hyökkäyksen lisäksi myös arvaamaton geopoliittinen tilanne on pakottanut EU:n arvioimaan suvereniteettiaan erityisesti teknologiassa. EU on riippuvainen yhdysvaltalaisten teknologiajättien tarjoamista palveluista. Erityisesti pilvipalvelujen ja työpaikkasovellusten markkinoita hallitsevat täysin yhdysvaltalaiset yritykset, kuten Google ja Microsoft. Lisäksi esimerkiksi puolijohteissa ja raaka-aineissa EU on jo pitkään ollut hyvin riippuvainen Aasian maista ja Yhdysvalloista. Euroopan komissio on todennut nämä riippuvuudet ja julkaissut paljon niihin liittyviä lainsäädäntöehdotuksia.
3. kesäkuuta EU julkaisi täysin uuden teknologisen suvereniteetin paketin. Paketti on kooltaan merkittävä ja se pyrkii vastaamaan nimenomaan teknologian kontekstissa nähtäviin haitallisiin riippuvuuksiin. Paketti pitää sisällään paljon sääntelyä esimerkiksi tekoälyn ja datan hallitsemisesta, sekä erilaisia EU:n teknologisen kilpailukyvyn ja suvereniteetin vahvistamiseen tähtääviä toimia. Kilpailukykyä pyritään vahvistamaan esimerkiksi tukemalla teknologisen infrastruktuurin kehittämistä, tutkimus- ja kehitystyötä, yritysten toimintaedellytysten vahvistamista esimerkiksi purkamalla sääntelyä sekä vahvistamalla arvoketjuja kriittisissä teknologioissa, kuten puolijohteissa (Chips Act 2.0).
Lue lisää teknologisen suvereniteetin paketista myös nettivisuiltamme!
Lopuksi
Käynnissä oleva G7-huippukokous sekä 7.-8. heinäkuuta järjestettävä Naton huippukokous tulevat mielenkiintoiseen aikaan. Yhdysvaltain marraskuussa käytävät välivaalit lähestyvät kovaa vauhtia ja kyseiset huippukokoukset ovat viimeiset suuret kansainväliset tapahtumat Trumpille ennen vaaleja. On siis hyvin mahdollista, että presidentti haluaa viestiä kotiyleisölleen menestymisestä, mikä voi tavalla tai toisella tapahtua Euroopan kustannuksella. Esimerkiksi Naton huippukokouksessa voi tulla ilmi Trumpin pettymys eurooppalaisten kumppanien haluttomuuteen tukea Yhdysvaltain sotatoimia Iranissa. Nähtäväksi jää myös, mikä olisi Euroopan johtajien vastaus tai reaktio mahdollisiin provokaatioihin Yhdysvaltain puolelta. EU onkin jo ahkerasti luonut uutta suvereniteettiaan tukevaa lainsäädäntöä sekä edistänyt kilpailukykynsä edellytyksiä, mutta on vielä näkemättä, miten näitä lainsäädäntö- ja toimintaehdotuksia käytännössä sovelletaan ja mikä on niiden tosiasiallinen vaikuttavuus.
