Kokemukseni lukiolaisharjoittelijana
Lukiolaisharjoittelija kertoo tunnelmistaan harjoittelun loppuessa. Harjoittelu oli antoisa ja myös vapaa-ajalle löytyi paljon kiinnostavaa tekemistä. Parasta olivat vierailut Euroopan komissiossa ja parlamentissa sekä erilaisten ihmisten kohtaaminen.
Olen Emilia Rannikko Kangasalan lukiosta, ja harjoitteluni Tampereen ja Pirkanmaan EU-toimistolla on tullut päätökseensä. Pääsin harjoitteluun hakemalla kouluni kautta stipendiä, johon kuului harjoittelupaikka ja 2000 euron rahallinen avustus, jolla kattaa lennot, majoituskulut ja muut kulut.
Harjoittelu sujui todella hyvin, ja pääsin oppimaan paljon uusia, mielenkiintoisia asioita. Työtehtäviini kuului EU:ta ja maailmanpolitiikkaa koskevien artikkelien kirjoittaminen toimiston nettisivuille ja EU-aiheisten lyhyiden tiivistelmien tekeminen toimiston uutiskirjeeseen. Pääsin myös seuraamaan erilaisia kokouksia ja webinaareja. Opin harjoittelun aikana paljon Tampereen toimiston työstä, EU:n toiminnasta ja esimerkiksi komission virkamiesten työstä.
Kohokohdiksi nostan vierailut Euroopan komissiossa ja parlamentissa. Kumpikin rakennus oli hyvin vakuuttava ja oli hienoa päästä näkemään, missä Euroopan suurimmat päätökset tehdään. Pääsin jopa kahvittelemaan EPP:n mepin Mika Aaltolan kanssa!
Brysselistä löytyi paljon tekemistä myös vapaa-ajalle. Kävin muun muassa keskustassa Grand Place -aukiolla ja Manneken Pis -patsaalla, Eurooppa-korttelien jylhissä instituutiorakennuksissa ja vihreissä puistoissa sekä vakuuttavalla Atomiumilla ja sympaattisessa Mini-Euroopassa, jonne oli rakennettu taidokkaat pienoismallit Euroopan kuuluisimmista nähtävyyksistä. Viikonloppuna kävin päiväretkellä Luxemburgin historiallisessa kaupungissa ja Belgian ranskankielisen alueen hurmaavassa joenrantakaupungissa Dinantissa.
Hienointa Brysselissä asumisessa oli kielien ja kulttuurien paljous. Pääsin tutustumaan majapaikassani Institution of Cultural Affairs Belgiumissa (ICAB) upeisiin nuoriin ja nuoriin aikuisiin, jotka olivat tulleet Brysseliin eri puolilta Eurooppaa. Kaupungilla kulkiessani pääsin harjoittamaan koulussa opiskelemaani ranskaa käytännössä, ja myös englannin kielen taitoni kehittyivät, kun luin haastavia englanninkielisiä tekstejä artikkeleitani varten. Muutamana iltana lähdimme ICAB:n kavereideni kanssa ulos katsomaan jalkapallon MM-pelejä, jolloin tapasimme myös esimerkiksi englantilaisia ja espanjalaisia jalkapallon ystäviä. Lisäksi pääsin juttelemaan monille Brysselin suomalaisyhteisön jäsenille, jolloin pääsin myös oppimaan kuinka paljon erilaisia uravaihtoehtoja suomalaisille on Brysselissä tarjolla.
Lähdön hetkellä olo on toisaalta haikea, mutta toisaalta on kiva päästä jälleen koti-Suomeen. Brysselin-reissu oli yksi tähänastisen elämäni hienoimmista kokemuksista, koska pääsin oppimaan uutta, itsenäistymään ja näkemään maailmaa. Olen todella kiitollinen kaikille, jotka olivat mukana matkassani ja mahdollistivat sen. Erityiskiitos toimiston väelle eli Harrille, Jonille ja Georgiokselle, olette huippuporukka!
