Ajankohtaiskatsaus: EU sai toistaiseksi huokaista helpotuksesta
Unkarin parlamenttivaalien tulos oli muille EU-maille helpotus, kun pitkään vallassa ollut pääministeri Viktor Orbán hävisi oppositiojohtaja Péter Magyarille. Vaikka vaalitulos oli unionille myönteinen, nostaa se jälleen esiin kysymyksen yksimielisyysvaatimuksen muuttamisesta.
Euroopan unionissa ja Brysselissä saatiin jälleen huhtikuussa jännittää kansallisia vaaleja, kun unionin toimintaa viime vuosina hidastaneessa Unkarissa käytiin parlamenttivaalit. Gallupit ennustivat Viktor Orbánin häviötä, mutta esimerkiksi median ja oikeuslaitoksen näppeihinsä ottaneen Fideszin mahdollisuudet olivat ilmassa. Ennen vaaleja spekuloitiin paljon sillä, mitä Fidesz-puolueen pitkäaikainen johtaja Orbán tekee, jos häntä ei valitakaan seuraavalle kaudelle sekä miten EU reagoisi, jos jäsenmaan johtaja kieltäisi rehellisten vaalien tuloksen. Brysselissä monet huokaisivat helpotuksesta, kun Tisza-puolueen johtaja ja todennäköinen seuraava pääministeri Péter Magyar sai juhlia vaalivoittoa ja ehkä hieman yllättäen Orbán myönsi tappionsa melko pikaisesti tuloksen ollessa selvä. On kuitenkin oleellista todeta, että Orbániin ja hänen hallintoonsa kohdistamastaan kritiikistä huolimatta Magyarin suhtautuminen eurooppalaiseen projektiin on toistaiseksi melko epäselvä. Hän esimerkiksi vastustaa tiukasti EU:n maahanmuuttosopimusta edeltäjänsä tavoin. Tästä huolimatta Unkarin vaalitulos eittämättä helpottaa EU:n päätöksentekoa, sillä tärkeitä päätöksiä hidastaneen maan johdon vaihtuessa unioni tulee pystymään tekemään nopeammin isoja päätöksiä liittyen esimerkiksi Ukrainan tukemiseen.
On toki syytä pitää mielessä, että Orbánin valtakauden varjo ei katoa hetkessä. Vaalien ja Magyarin kärkiteemoja olivat korruption purkaminen sekä oikeusvaltion jälleenrakentaminen eivätkä nämä tapahdu kättä heilauttamalla. Joka tapauksessa tilanne näyttää parantuneen nyt ottaen huomioon Magyarin intressin vapauttaa EU:n Unkarilta jäädyttämät aluekehitysvarat sekä koronan jälkeiset elpymistuet, mutta elefantti pysyy silti huoneessa. EU:n päätöksenteossa yksimielisyyden vaatimusta tulee muuttaa.
EU:ssa on 27 maata, joten joka vuosi unionissa käydään koko EU:n kannalta merkittäviä kansallisia vaaleja. Pahimmillaan muutaman prosenttiyksikön ero yksittäisessä jäsenmaassa voi hankaloittaa unionin päätöksentekoa pitkälle tulevaisuuteen. Kansallisilla vaaleilla täytyykin olla vaikutusta EU:n suuntaan, mutta on syytä tarkasti pohtia vaihtoehtoja nykyiselle päätöksentekojärjestelmälle.
EU on tottunut luovimaan hankalissa tilanteissa ja löytämään ratkaisuja erinäisiin pattitilanteisiin. On kyse sitten yhden jäsenmaan jarrutusoperaatioista tai isoista ulkoisista shokeista. Haasteisiin on vastattu esimerkiksi poistamalla jarruttavan maan pääministeri neuvoston salista äänestyksen ajaksi, tai luomalla jättimäinen elpymispaketti koronakriisin taloudellisia vaikutuksia lieventämään. EU toimii kuitenkin usein viime hetkellä. Vasta sitten, kun on pakko. Jos haluamme unionin olevan rohkeammin tulevaisuuteen katsova ja siihen proaktiivisesti vaikuttava, tulee päätöksentekotapoja muuttaa.
