Pääkirjoitus 2/2026
Brysselissä toimivana Tampereen ja Pirkanmaan EU-edunvalvojana koemme tärkeäksi nostaa esiin alueellemme erittäin merkittävän aiheen eli kansallisen vastinrahoituksen varmistamisen EU-rahoituksen yhteydessä. Mediatietojen mukaan hallitus esittää osana säästötoimiaan leikkausta kansalliseen EU-vastinrahoitukseen.
Toimenpide on erityisen haitallinen Tampereen yliopiston kaltaiselle huippuosaamisen keskittymälle, joka hyödyntää EU:n ankarasti kilpailtua TKI-rahoitusta erityisesti yritysten kanssa tehtäviin tutkimus- ja kehitysprojekteihin. Se menestyy erittäin hyvin ja on tämän rahoituksen osalta jopa 20 parhaan eurooppalaisen yliopiston joukossa. Se on omalla vahvalla panostuksellaan kyennyt nostamaan rahoituksen tällä ohjelmakaudella jopa sataan miljoonaan euroon. Vahvan tieteellisen pohjan lisäksi kyse on ennen kaikkea siitä, että yliopisto on kyennyt panostamaan EU-rahoituksen hakuosaamiseen ja tähän työhön kohdistettaviin henkilöresursseihin. Nykymaailmassa ei enää toimi se, että huippututkijat varsinaisen työnsä ohella kirjottelevat hakemuksia. Se on oma osaamisalansa, johon pitää suhtautua erittäin vakavasti. Näin tekevät kaikki verrokkimaammekin.
Jotta EU-rahoitusta voidaan hyödyntää ylipäänsä, edellyttää se aina kansallista vastinrahoitusta. Olemme nostaneet asian esille jo useaan otteeseen eri yhteyksissä, koska vaikeuksia on ennenkin ilmennyt. Tiiviillä yhteistyöllä ja yhteisellä viestillä valtion suuntaan kykenimme yhdessä Pirkanmaan edunvalvontaryhmään kuuluvien toimijoiden kanssa varmistamaan kansallisen vastinrahan muun muassa Hervannan sirupilottilinjan rahoituksen yhteydessä.
Kansallisen vastinrahoituksen riittävä taso varmistaa sen, että voimme saada Suomelle niin sanotusti hyvää rahoitusta EU:lta. Puheena olevan rahoituksen saantosuhde on meille yhtä euroa kohden 1,8 euroa. Vertailun vuoksi todettakoon, että aluekehitys- eli koheesiorahan suhde on vain yhden suhde 0,23 euroon. Luvut kuvaavat maamme EU:lle maksamaa panosta suhteessa takaisin tulevaan rahoitukseen.
On myös kansallinen kysymys osoittaa, että olemme sitoutuneita ja ylipäänsä kiinnostuneita eurooppalaisesta yhteistyöstä, jossa raha ei merkitse suinkaan kaikkea. Vähintään yhtä tärkeää on osaamisen vahvistuminen yhdessä eurooppalaisten kumppaneiden kanssa ja myös uusien asiakkaiden löytyminen yrityksille. Ilman aktiivista osallistumista hyödyt kertyvät niille, jotka ovat valmiita panostamaan läsnäoloon ja vaikuttamiseen näissä verkostoissa.
Onkin turha valittaa, ettei EU:sta ole hyötyä, jos samalla itse vaikeutamme sen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä omilla lyhytnäköisillä päätöksillä. Toivoa sopii, ettei tässä asiassa ole vielä viimeistä sanaa sanottu. Juuri siksi on tärkeää vaikuttaa asiaan omalla vaikuttamistyöllä juuri nyt ja pitkäjänteisesti.
