Ajankohtaiskatsaus – Hankkiiko EU itselleen yksinkertaisuutta vai haasteita?
Euroopan unionin haasteisiin ja kehitystarpeisiin liittyvää keskustelua seuratessa ei ole voinut välttyä kuulemasta yksinkertaistamisesta, sisämarkkinoiden kehittämisestä tai strategisesta omavaraisuudesta. Ylätason tavoitteita on helppo kannattaa, mutta miten EU todellisuudessa pyrkii kohti näitä tavoitteita? Yksi kulmakivi löytyy julkisista hankinnoista.
Julkiset hankinnat muodostavat yhteensä noin 15 % koko EU:n bruttokansantuotteesta. Näin ollen niitä on mahdollista hyödyntää kilpailukyvyn kasvattamiseksi ja strategisen autonomian turvaamiseksi. Syyskuun alussa Euroopan komissio julkaisi ehdotuksensa julkisten hankintojen asetuksesta, joka kokoaa aikaisemmat kolme direktiiviä yhden asetuksen alle. Tämä on merkittävä muutos aiempaan, sillä direktiivien osalta jäsenmailla on ollut enemmän liikkumavaraa hankintoja koskevan EU-sääntelyn toimeenpanossa.
Komission ehdotuksen tavoitteena on sääntöjen yksinkertaistaminen ja yhdenmukaistaminen jäsenmaiden välillä, tehokkuuden ja kilpailun lisääminen, EU:n sisämarkkinoiden suojelu sekä strategisiin kärkiin, kuten ympäristöön ja sosiaalisiin tavoitteisiin, liittyvien kokonaisuuksien edistäminen. Tällä ehdotuksella Komissio ratkaisisi nykyisen järjestelmän keskeisiä ongelmia menettelyjen jäykkyyteen, hintaperusteisten valintojen normalisointiin sekä jäsenmaiden digitaalisten hankintajärjestelmien pirstaleisuuteen liittyen.
Uudet menettelyt
Komission ehdotuksessa nykyisen hankintadirektiiviin useita hankintamenettelyjä pyrittäisiin yksinkertaistamaan ja ne korvattaisiin selkeämmällä kokonaisuudella, jossa keskeisiä menettelyjä ovat avoin menettely, dynaaminen menettely ja innovaatiomenettely. Lisäksi tietyissä tarkoin määritellyissä tilanteissa voidaan käyttää erityismenettelyä, jossa hankinta voidaan tehdä ilman varsinaista kilpailuttamista.
Valintaperusteet
Yksi ehdotuksen näkyvimmistä muutoksista liittyy tarjousten valintaperusteisiin. Komissio haluaa vahvistaa parhaan hinta-laatusuhteen käyttöä ja lisätä laadullisten ja kriteerien merkitystä. Näin ollen laadullisille arviointikriteereille asetettaisiin tietyissä tilanteissa vähimmäispainoarvo. Yritysten näkökulmasta muutos on erityisen kiinnostava aloilla, joilla kilpailukyky perustuu toiminnallisiin perusteisiin, kuten tuotteiden tai palveluiden laatuun, teknologiaan ja osaamiseen eikä pelkästään hintaan.
Toisaalta ehdotuksessa julkisia hankintoja tarkastellaan myös EU:n taloudellisen turvallisuuden ja kilpailukyvyn näkökulmasta. Uusi sääntely sisältäisi mekanismeja, joiden avulla tietyissä hankinnoissa voidaan huomioida esimerkiksi eurooppalaisia toimitusketjut ja strateginen riippuvuus kolmansista maista. Käytännössä hankintayksikkö voi siis edellyttää tarjoajan tai tuotteiden tietyiltä tietynasteista EU-alkuperää, mikä antaa EU-tuotteille etua tarjousvertailussa lisäpisteinä ja hinnan prosentuaalisena alenemisena. Tämä kytkee hankintapolitiikan entistä läheisemmin osaksi EU:n laajempaa strategista politiikkasuuntausta.
Rakenteellisista muutoksista puhuttaessa yhtenä neuvottelujen kohteena on myös uusi yhtenäisempi EU:n digitaalinen hankintaekosysteemi, joka korvaisi jäsenmaiden nykyiset osin erilliset sähköiset hankintajärjestelmät. Tällä komissio pyrkii varmistamaan yhteentoimivuutta ja mahdollistamaan hankintatietojen tehokkaamman liikkumisen jäsenmaiden ja EU:n välillä. Tavoitteena on siis parantaa digitaalisten yritystietojen ja tunnisteiden saatavuutta ja näin hankintamenettelyyn osallistumisen edellytysten tarkistamista, jolloin yritykset eivät joutuisi toimittamaan samoja tietoja toistuvasti eri hankintamenettelyissä.
Hankinta-asetuksella kohti EU:n tavoitteiden saavuttamista?
Julkisissa hankinnoissa on valtava potentiaali EU:n isojen strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Komission asetusehdotus tähtää sääntelyn yhdenmukaistamiseen ja hankintapotentiaalin hyödyntämiseen. EU:n lainsäädäntöprosessin mukaisesti ehdotus menee nyt jäsenmaiden ja Euroopan parlamentin käsittelyyn, ja lopullinen paperi tulee ulos vasta, kun lainsäätäjät ovat käyneet omien kantojensa pohjalta trilogineuvottelut.
Yhtenä mahdollisuutena on se, että lainsäätäjät päättävät tehdä asetuksesta direktiivin, mikä veisi sen yhden keskeisimmistä elementeistä mukanaan. Jäsenmaiden välisten sääntelyiden yhdenmukaistaminen ei toteutuisi tavoitellusti. Yksinkertaistaminen ja lainsäädännön suoraviivaistaminen ei ole tapahtunut kättä napsauttamalla tämänkään komission kaudella. Lainsäädännön purkutalkoot ovat herättäneet hämmennystä ja samalla uutta sääntelyä tulee jatkuvasti lisää. Yritysten kannalta keskeinen kysymys lienee siinä, miten yhtenäistetty digitaalinen ekosysteemi palvelisi eri kokoisten toimijoiden mahdollisuuksia ja avautuuko julkisista hankinnoista aidosti nykyistä yhtenäisempi eurooppalainen markkina. Jos ehdotuksen käsittely etenee odotetusti, asetus saadaan hyväksyttyä loppuvuodesta 2027.
