Ajankohtaiskatsaus Brysselistä: Ilmastotavoitteet, yksinkertaistaminen ja rahoituskehyksen rakenne neuvonpidossa
Menneiden viikkojen ja kuukausien aikana Euroopan unionissa on keskitytty rahoituskehyksen ohella muun muassa ilmastotavoitteista sopimiseen sekä yksinkertaistamispakettien etenemiseen.
Brysselissä seurattiin marraskuun alkupuolella neuvotteluita EU:n ilmastotavoitteista vuodelle 2040. Jäsenmaiden ilmastoministereiden kokous venyi yöhön asti, mutta sopuun päästiin lopulta seuraavana aamuna. Suomi oli neuvotteluissa ryhmässä, joka peräänkuulutti tiukkoja ilmastotavoitteita. Vastapuolella oli puolestaan muun muassa Unkarin, Tšekin ja Slovakian kaltaisia jäsenmaita, joissa toivottiin hieman kevyempää linjaa. Suomen ilmasto- ja ympäristöministeri Sari Multala kommentoi medioille, että ilmastotavoitteesta sopiminen on tärkeää sääntelyn ennustettavuuden ja tulevien investointien houkuttelemisen vuoksi.
Jäsenmaat pääsivät sopuun siitä, että EU:n tulee leikata päästöjään 90 % vuoteen 2040 mennessä. Neuvotteluja käytiin pitkään siitä, kuinka paljon jäsenmaat saavat ulkoistaa päästövähennyksiä unionin ulkopuolelle ostamalla niin sanottuja hiilikrediittejä. Nämä ovat ilmastotoimia, joita tehdään unionin ulkopuolella. Raja asettui lopulta 5 %:iin, sisältäen muitakin joustoja. Pientä luovuutta käyttäen jäsenmaat pääsivät siis asiasta sopuun, ja EU pystyi lähtemään COP30 ilmastokokoukseen yhtenäisenä toimijana, joka tekee töitä ilmastoystävällisemmän tulevaisuuden puolesta.
Luovuutta joudutaan varmasti käyttämään myös raha-asioissa, sillä Euroopan parlamentti ei ole ollut kovin tyytyväinen komission esitykseen tulevasta rahoituskehyksestä (MFF). Parlamentti haluaa pitää maataloustuet ja koheesiovarat erillään, varmistaa alueiden asema osana kehystä sekä turvata parlamentin oma asema tärkeänä lainsäätäjänä. Parlamentin isot puolueet tekivätkin asiasta yhteisen kannan, joka oli osoitettu komissiolle. Parlamentin odotetaan päättävän näinä päivinä siitä, kaataako se komission esityksen rahoituskehyksen ensimmäisestä pilarista vai alkaako se neuvottelujen kautta muokkaamaan sitä olemassa olevan esityksen pohjalta.
Parlamentin ja komission välinen hankaus ei rajoitu pelkkään MFF-esitykseen. Euroopan parlamentti on äänestänyt komission puheenjohtajan luottamuksesta pitkin vuotta, eikä lainsäädännön yksinkertaistamiseen liittyvät esityksetkään ole aina menneet mukisematta parlamentin käsittelyn läpi. EU-instituutioiden väliset toimivaltuudet ja voimasuhteet ovat EU:n demokraattisen järjestelmän ytimessä, joten tilanteessa ei ole sinänsä mitään yllättävää.
EU:n perussopimuksessa määritellyt toimivaltuudet ovat tietyissä tilanteissa tulleet selvästi päätöksenteon esteiksi. Keskusteluja on käyty jo pitkään yksimielisyyden vaatimuksesta esimerkiksi EU:n ulkopolitiikassa. Tämä on huomattu konkreettisesti sekä Venäjän jäädytettyjen varojen käytöstä päätettäessä että uusien pakotepakettien hyväksymisessä. Unioni on päätynyt tekemään jälleen luovia ratkaisuja päästäkseen asioissa eteenpäin; monia Ukrainaa koskevia lausuntoja on tehty 26 jäsenmaan voimin.
Keskustelu yksimielisyyteen perustuvasta päätöksenteosta ei ole kuitenkaan helppo. Ensinnäkin muutos vaatisi EU:n perussopimuksen avaamisen, mikä ei ole prosessin vaikeuskertoimen vuoksi kovin suosittu vaihtoehto. Toisaalta jäsenmaat haluavat luonnollisesti pitää kiinni veto-oikeudestaan asioihin, jotka ovat vahvasti kansallisen päätäntävallan piirissä. Ymmärrettävää tämäkin.
EU:n tunnuslause, moninaisuudessaan yhtenäinen, ei aina näytä toimivan optimaalisella tavalla, kun asioista pitäisi päättää yksimielisesti. Toimiva yhteistyö eri instituutioiden välillä onkin tärkeää. Tämän voi huomata esimerkiksi komission lokakuussa julkaistua vuoden 2026 työohjelmaa lukiessa. Aloitteiden eteneminen ja toimiva täytäntöönpano vaatii muutakin kuin kunnianhimoisia komission aloitteita.
